Hoppu on äitini ensimmäinen "oma" koira, kauan odotettu silmäterä. Hoppu on erittäin vilkas ja iloinen koiruus, kuten sisaruksensakin. Hoppu rakastaa vapaana juoksemista ylitse kaiken. Vauhtia riittää ja älyä jopa turhankin paljon, joten Hoppu on testannut
ihmisten nokkeluutta tosissaan. Esimerkiksi jo nuorena poikana Hoppu oppi avaamaan ovia ja muutamassa päivässä kaatamaan portin. Kun Hoppu sitten huomasi, että ihmiset eivät olleet yhtä iloisia jälleennäkemisestä kun portti oli nurin ja ovi auki, niin Hoppu keksi, että voi päästää tytöt edeltä ja juosta itse viimeisenä perässä...
Hoppu myös varasteli vaatteita ja kenkiä ja kuljetti niitä mukanaan, välillä myös ulos. Tämä tapa on onneksi iän myötä jäänyt kokonaan pois.
Vaikka Hoppu on välillä vallan mahdoton ja hyvin itsenäinen, on se kuitenkin varsin hellyydenkipeä ja aina hyväntahtoinen. Hoppuu moikkaa iloisesti ihan jokaisen ja voisi myös lähteä ihan kenen tahansa matkaan. Silloin kun ollaan rauhassa, niin Hoppu viihtyy kainalossa ja tuttujen kanssa Hoppu tahtoo halailla tavattaessa.
Hoppu on kehittynyt hitaasti ja olikin pitkään monelta osin pentumainen. Siitä huolimatta Hoppu on saanut mukavia tuloksia näyttelykehistä. Hopun upeat liikkeet ja erittäin ryhdikäs olemus ovat riittäneet tuomaan nuorelle pojalle jo useamman voittaja-tittelin ja 3-vuotiaana Hoppu sai myös viimeisen kansainväliseen valionarvoon vaadittavan cacibin.
